Hei.
Kevään ensimmäiset puolimaratonit on juostu jo pääkaupunkiseudulla, ainakin joidenkin osalta ja kai tässä pitäisi kesäkuntoonkin päästä, vähentää sitä tai lisätä tuota. Aihepiiri saattaa koskettaa terveyspsykologiasta tai käytännön sosiaalitieteistä kiinnostuneita, mutta tästä voi poimia ajatuksia oman itsekontrollin ja riippuvuuksien hallinnan parantamiseen, oli se sitten liiallista jäätelönsyöntiä tai liikuntaa. Löysin vanhan kirjoituksen joka on tehty joskus vuoden 2010 alkutalvesta. Alla oleva kirjoitus on referaatin omainen tiivistelmä tai essee muutamasta englanninkielisesta hyvin teoriapainotteisesta ja yhdestä suomenkielisestä artikkelista. Pyrin korjaamaan, muokkaamaan ja jäsentämään tekstiä joskus ymmärrettävämpään muotoon.:
Transteoreettinen muutosvaihemalli on toiminnan muutoksen malli, jota esimerkiksi joensuulainen psykologi Mikael Leimanin on nimittänyt kuvaavammin "tahdonalaisen toimintamuutoksen malliksi". Transteoreettista muutosvaihemallia on käytetty perustana tehokkaampien interventiokeinojen kehittämiseen terveyskäyttäytymiseen littyvän muutoksen edistämisessä. TTM on James Prochaskan toimesta 1970-luvulla muotoutunut kognitiivis-behavioraaliseen traditioon sitoutunut malli, jota on sovellettu terveyskasvatuksessa ja elämäntapaneuvonnassa. TTM on eri teorioiden avainajatuksista koottu menetelmä. Menetelmällä pyritään vaikuttamaan, ennustamaan ja kuvaamaan terveyteen liittyvän käyttäytymistavan muutosta tai positiivisemman terveyskäyttäytymisen omaksumista. Terveyskäyttäytyminen on terveyden psykologiassa ja englanninkielisessä kirjallisuudessa ("health behaviour") käytetty käsite, joka liittyy esimerkiksi haitalliseen käyttäytymismuotoon kuten tupakointiin tai alkoholin liialliseen käyttöön. Myönteisen tai positiivisen terveyskäyttäytymisen omaksuminen voi kohdistua juuri vaikkapa tupakoinnin vähentämiseen, painonhallintaan tai fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen.
Muutosvaihemalli on intentionaalisen eli tarkoituksenmukaisen tai tavoitellun muutoksen malli, jossa korostuu yksilön päätöksenteko. Päätöksenteon ja muutoksen aikaansaamisessa huomioidaan myös emotionaalisen, tiedollisen ja toiminnan tason vaikutukset. TTM:ssa biologisia ja sosiaalisia vaikutuksia tarkastellaan ikään kuin yksilöön vaikuttavina ulkoisina tekijöinä. Muutos selitetään prosessina, joka sisältää ajallisen ulottuvuuden kehittyen viiden muutosvaiheen kautta. Regressiota eli muutosvaiheissa taantumista voi tapahtua kaikissa vaiheissa, yksilö palaa aikaisempaan vaiheeseen, esim. käytöksen uusiutumisena tai ns. repsahtamisena. Repsahtaminen on yleistä terveyskäyttäytymisen ongelmissa ja nämä kuuluvat elintapojen muutokseen, jotka auttavat tunnistamaan muutosta vaikeuttavia tekijöitä ja omaksumaan uusia toimintamuotoja.
Muutosvaihemalliin sisältyy kolme ulottuvuutta: muutoksen kuvaaminen, selittäminen ja arviointi. Muutosvaiheiden kuvaus on keskeinen organisoiva käsite. Vaihteita on kuusi ja ensimmäiset kolme vaihetta kuvaavat muutoksen ajallista etäisyyttä eli toiminnan tavoitteellisia vaiheita, kolme viimeistä varsinaista muutosta käyttäytymisessä ja sen ajallista pituutta. (Jostain syystä alla on vaiheista vain neljä, käyköön ne esimerkiksi. Täydennän listaa kuvauksineen joskus):
Toiseksi malliin liittyy joukko muita erillisiä muutosta selittäviä käsitteitä, kuten vaiheisiin nivoutuvat muutosprosessit. Muutosprosesseihin liittyy kymmenen tukevaa kognitiivista ja behavioraalista aktiviteettia, joiden tarkoituksena on helpottaa muutosta ja vaiheissa etenemistä.
Kolmantena muutosvaihemallissa on mahdollista arvioida välivaihetta tai lopputulosta paremmin kuin monissa aikaisemmissa menetelmissä. TTM esittää joukon käsitteitä, jotka muodostavat moniulotteisen ”tulosavaruuden” ja sisältää kaikissa muutosvaiheissa etenemiselle sensitiiviset mittausperusteet. Päättäväisyyden tasapainolla mitataan lopputulosta. Päätöksellisen tasapainon/hyötyjen-haittojen ajatus perustuu päätöksenteonmalliin, joka sisältää neljä kategoriaa ja heijastavat yksilön hyötyjen ja haittojen suhteellista arviointia. Hyötyjen ja haittojen odotetun rakenteen on havaittu liittyvän muutosvaiheisiin. Esim. tupakoinnin vähentämisessä esiharkintavaiheessa tupakoinnin hyödyt koetaan huomattavasti ylittävän haitat, harkintavaiheessa nämä ovat enemmän tasapainossa ja valmistautumisvaiheessa hyödyt koetaan suuremmiksi.
Regression eli taantumisen todennäköisyyttä muutosvaiheissa arvioidaan pystyvyyskäsityksen suhteella houkutuksen asteikkoon. Pystyvyyskäsitys kuvaa tilannespesifiä varmuutta selviytyä lipsahtamatta epäterveelliseen tai riskialttiille tavalle altistavista tilanteista. Pystyvyyskäsityksen tueksi voidaan yhdistää asiakaslähtöinen neuvontamenetelmän kuten motivoivia haastatteluja, joiden tarkoituksena on lisätä yksilön sisäistä motivaatiota ja vähentää epävarmuutta. Houkutuksia ja kiusauksia esiintyy yleensä tilanteessa, jossa ilmenee jokin seuraavasta kolmesta tekijästä: 1) kielteiset tunteet ja emotionaalinen stressi, 2) myönteiset sosiaaliset tilanteet ja/tai 3) himoaminen tai mielihalut. Kielteisiin tunteisiin ja emotionaaliseen stressiin liittyy yleensä turvautuminen vanhoihin tapoihin stressaavissa tai ahdistavissa tilanteissa. Myönteisillä sosiaalisilla tilanteilla viitataan ryhmässä ilmeneviin yllykkeisiin ja vertaisryhmän paineeseen tietyn ongelmakäyttäytymisen suhteen joka on hyväksyttävää tietyssä kontekstissa tai tärkeä yksilön sosiaalisten suhteiden kannalta. Viskeraalisempiin himoihin ja haluihin liittyy äkilliset kokemuksellisten tilojen muutokset, ns. dissosiatiiviset ilmiöt ja itsekontrollin menettäminen.
Malliin on yhdistetty myös muutokset tasot, jotka selittävät muutoksen esteitä ja mistä ei-toivottu käytös on peräisin. Näitä ovat tietyt oire-/tilannesidonnaiset ongelmat, vinoutuneet tai haitalliset ajatusmallit, sosiaalisten tilanteiden konfliktit, ihmissuhteiden konfliktit ja yksilön mielensisäiset konfliktit. Muutosprosessit sisältävät aktiviteetit joita yksilöiden oletetaan käyttävän etenemiseensä muutosvaiheiden läpi ja ne tarjoavat myös tärkeitä periaatteita interventio-ohjelmiin. Muutostasoihin liittyvät prosessit ovat erillisiä muuttujia joita tulisi toteuttaa edetäkseen vaiheesta toiseen.
TTM:n kymmenen eri muutosprosessia on saanut toistaiseksi eniten empiiristä tukea (esim. ylläpidon vaiheessa on onnistuttu toimimaan päätöksen mukaisesti vähintään 6kk). Ensimmäiset viisi ovat kokemusperäisiä prosesseja ja toiset viisi viimeistä ovat toiminnallisia prosesseja. Kokemusperäisiin prosesseihin kuuluu esimerkiksi tupakoinnin vähentämisessä:
TTM soveltuu laajemmin koko väestölle perinteisiin interventioihin verrattuna, koska malli ei edellytä tarkkoja oletuksia yksilöiden valmiuksista muutokseen ja sen jatkamisen todennäköisyyteen vaikuttaa mallin yksilöllisten tarpeiden sovittamisen mahdollisuus – eli ts. mallin interventiokeinot ovat kontekstisidonnaisia. Muutoksen edistymistä ja kognitiivisen, emotionaalisen sekä toiminnallisen muutoksen arviointi on tarkempaa ja mahdollistaa interventioiden muokkaamisen ja analysoinnin. Keskeistä on neuvonnan, esim. vaiheiden, tasojen ja prosessien, oikea kohdentaminen.
Suomessa muutosvaihemallia on kokeiltu ja menetelmän vaikutuksia tarkasteltu mm. perusterveydenhuollon liikuntaneuvonnassa. Muihin käytettyihin neuvontamenetelmiin verrattuna TTM on yhtä vaikuttava tai vaikuttavampi. Riittävän vahvaa näyttöä ei toistaiseksi ole olemassa, mutta alustavien katsauksien mukaan muutosvaihemalliin pohjautuva liikuntaneuvonta saattaa olla muita interventiokeinoja toimivampi joissakin terveyskäyttäytymisen muutoksissa ja ihmisryhmille. (Vähäsarja, Poskiparta, Kettunen & Kasila 2009.)
Kevään ensimmäiset puolimaratonit on juostu jo pääkaupunkiseudulla, ainakin joidenkin osalta ja kai tässä pitäisi kesäkuntoonkin päästä, vähentää sitä tai lisätä tuota. Aihepiiri saattaa koskettaa terveyspsykologiasta tai käytännön sosiaalitieteistä kiinnostuneita, mutta tästä voi poimia ajatuksia oman itsekontrollin ja riippuvuuksien hallinnan parantamiseen, oli se sitten liiallista jäätelönsyöntiä tai liikuntaa. Löysin vanhan kirjoituksen joka on tehty joskus vuoden 2010 alkutalvesta. Alla oleva kirjoitus on referaatin omainen tiivistelmä tai essee muutamasta englanninkielisesta hyvin teoriapainotteisesta ja yhdestä suomenkielisestä artikkelista. Pyrin korjaamaan, muokkaamaan ja jäsentämään tekstiä joskus ymmärrettävämpään muotoon.:
Transteoreettinen muutosvaihemalli on toiminnan muutoksen malli, jota esimerkiksi joensuulainen psykologi Mikael Leimanin on nimittänyt kuvaavammin "tahdonalaisen toimintamuutoksen malliksi". Transteoreettista muutosvaihemallia on käytetty perustana tehokkaampien interventiokeinojen kehittämiseen terveyskäyttäytymiseen littyvän muutoksen edistämisessä. TTM on James Prochaskan toimesta 1970-luvulla muotoutunut kognitiivis-behavioraaliseen traditioon sitoutunut malli, jota on sovellettu terveyskasvatuksessa ja elämäntapaneuvonnassa. TTM on eri teorioiden avainajatuksista koottu menetelmä. Menetelmällä pyritään vaikuttamaan, ennustamaan ja kuvaamaan terveyteen liittyvän käyttäytymistavan muutosta tai positiivisemman terveyskäyttäytymisen omaksumista. Terveyskäyttäytyminen on terveyden psykologiassa ja englanninkielisessä kirjallisuudessa ("health behaviour") käytetty käsite, joka liittyy esimerkiksi haitalliseen käyttäytymismuotoon kuten tupakointiin tai alkoholin liialliseen käyttöön. Myönteisen tai positiivisen terveyskäyttäytymisen omaksuminen voi kohdistua juuri vaikkapa tupakoinnin vähentämiseen, painonhallintaan tai fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen.
Muutosvaihemalli on intentionaalisen eli tarkoituksenmukaisen tai tavoitellun muutoksen malli, jossa korostuu yksilön päätöksenteko. Päätöksenteon ja muutoksen aikaansaamisessa huomioidaan myös emotionaalisen, tiedollisen ja toiminnan tason vaikutukset. TTM:ssa biologisia ja sosiaalisia vaikutuksia tarkastellaan ikään kuin yksilöön vaikuttavina ulkoisina tekijöinä. Muutos selitetään prosessina, joka sisältää ajallisen ulottuvuuden kehittyen viiden muutosvaiheen kautta. Regressiota eli muutosvaiheissa taantumista voi tapahtua kaikissa vaiheissa, yksilö palaa aikaisempaan vaiheeseen, esim. käytöksen uusiutumisena tai ns. repsahtamisena. Repsahtaminen on yleistä terveyskäyttäytymisen ongelmissa ja nämä kuuluvat elintapojen muutokseen, jotka auttavat tunnistamaan muutosta vaikeuttavia tekijöitä ja omaksumaan uusia toimintamuotoja.
Muutosvaihemalliin sisältyy kolme ulottuvuutta: muutoksen kuvaaminen, selittäminen ja arviointi. Muutosvaiheiden kuvaus on keskeinen organisoiva käsite. Vaihteita on kuusi ja ensimmäiset kolme vaihetta kuvaavat muutoksen ajallista etäisyyttä eli toiminnan tavoitteellisia vaiheita, kolme viimeistä varsinaista muutosta käyttäytymisessä ja sen ajallista pituutta. (Jostain syystä alla on vaiheista vain neljä, käyköön ne esimerkiksi. Täydennän listaa kuvauksineen joskus):
- Esiharkinta vaihetta kuvaa motivaation puute, tietämättömyys ja mahdolliset aiempien yritysten tuottamat pettymykset.
- Harkintavaiheessa suunnitellaan muutosta seuraavan 6kk aikana, tiedostetaan hyödyt, mutta myös haitat, jotka saattavat luoda muutosta jumiuttavia ristiriitoja. Valmistautumisen vaiheessa luodaan välittömiä edellytyksiä päätökselle muuttaa käytöstä.
- Toiminnan vaiheessa tehdään päätös ja omaksutaan uusia toimintatapoja, tässä vaiheessa lipsahtamisen mahdollisuus on myös kriittinen.
- Ylläpidon vaiheeseen kuuluu tietysti uusien toimintatapojen ylläpitäminen, tukeminen ja yksilön pystyvyyskäsitysten lujittaminen.
Toiseksi malliin liittyy joukko muita erillisiä muutosta selittäviä käsitteitä, kuten vaiheisiin nivoutuvat muutosprosessit. Muutosprosesseihin liittyy kymmenen tukevaa kognitiivista ja behavioraalista aktiviteettia, joiden tarkoituksena on helpottaa muutosta ja vaiheissa etenemistä.
Kolmantena muutosvaihemallissa on mahdollista arvioida välivaihetta tai lopputulosta paremmin kuin monissa aikaisemmissa menetelmissä. TTM esittää joukon käsitteitä, jotka muodostavat moniulotteisen ”tulosavaruuden” ja sisältää kaikissa muutosvaiheissa etenemiselle sensitiiviset mittausperusteet. Päättäväisyyden tasapainolla mitataan lopputulosta. Päätöksellisen tasapainon/hyötyjen-haittojen ajatus perustuu päätöksenteonmalliin, joka sisältää neljä kategoriaa ja heijastavat yksilön hyötyjen ja haittojen suhteellista arviointia. Hyötyjen ja haittojen odotetun rakenteen on havaittu liittyvän muutosvaiheisiin. Esim. tupakoinnin vähentämisessä esiharkintavaiheessa tupakoinnin hyödyt koetaan huomattavasti ylittävän haitat, harkintavaiheessa nämä ovat enemmän tasapainossa ja valmistautumisvaiheessa hyödyt koetaan suuremmiksi.
Regression eli taantumisen todennäköisyyttä muutosvaiheissa arvioidaan pystyvyyskäsityksen suhteella houkutuksen asteikkoon. Pystyvyyskäsitys kuvaa tilannespesifiä varmuutta selviytyä lipsahtamatta epäterveelliseen tai riskialttiille tavalle altistavista tilanteista. Pystyvyyskäsityksen tueksi voidaan yhdistää asiakaslähtöinen neuvontamenetelmän kuten motivoivia haastatteluja, joiden tarkoituksena on lisätä yksilön sisäistä motivaatiota ja vähentää epävarmuutta. Houkutuksia ja kiusauksia esiintyy yleensä tilanteessa, jossa ilmenee jokin seuraavasta kolmesta tekijästä: 1) kielteiset tunteet ja emotionaalinen stressi, 2) myönteiset sosiaaliset tilanteet ja/tai 3) himoaminen tai mielihalut. Kielteisiin tunteisiin ja emotionaaliseen stressiin liittyy yleensä turvautuminen vanhoihin tapoihin stressaavissa tai ahdistavissa tilanteissa. Myönteisillä sosiaalisilla tilanteilla viitataan ryhmässä ilmeneviin yllykkeisiin ja vertaisryhmän paineeseen tietyn ongelmakäyttäytymisen suhteen joka on hyväksyttävää tietyssä kontekstissa tai tärkeä yksilön sosiaalisten suhteiden kannalta. Viskeraalisempiin himoihin ja haluihin liittyy äkilliset kokemuksellisten tilojen muutokset, ns. dissosiatiiviset ilmiöt ja itsekontrollin menettäminen.
Malliin on yhdistetty myös muutokset tasot, jotka selittävät muutoksen esteitä ja mistä ei-toivottu käytös on peräisin. Näitä ovat tietyt oire-/tilannesidonnaiset ongelmat, vinoutuneet tai haitalliset ajatusmallit, sosiaalisten tilanteiden konfliktit, ihmissuhteiden konfliktit ja yksilön mielensisäiset konfliktit. Muutosprosessit sisältävät aktiviteetit joita yksilöiden oletetaan käyttävän etenemiseensä muutosvaiheiden läpi ja ne tarjoavat myös tärkeitä periaatteita interventio-ohjelmiin. Muutostasoihin liittyvät prosessit ovat erillisiä muuttujia joita tulisi toteuttaa edetäkseen vaiheesta toiseen.
TTM:n kymmenen eri muutosprosessia on saanut toistaiseksi eniten empiiristä tukea (esim. ylläpidon vaiheessa on onnistuttu toimimaan päätöksen mukaisesti vähintään 6kk). Ensimmäiset viisi ovat kokemusperäisiä prosesseja ja toiset viisi viimeistä ovat toiminnallisia prosesseja. Kokemusperäisiin prosesseihin kuuluu esimerkiksi tupakoinnin vähentämisessä:
- Tiedostaminen/asiatiedon lisääminen: interventiokeinot kuten palaute, vastakkainasettelu, koulutus, kirjaterapia ja media kampanjat.
- Tunnekosketus/itsensä uudelleenarviointi: psykodraama, roolipeli, murehtiminen, henkilökohtaiset tunnustukset.
- Sosiaalinen uudelleenarvioint: tupakoinnin ympäristölle aiheuttaman haitan näkökulman pohdinta, empatian harjoittelu, dokumentit.
- Ulkoisen tuen tunnistaminen: julkisen tilan ja ympäristön havainnointi tavalla, joka tekee muutoksen helpommaksi tupakoimattomille, mm. tupakoimattomien alueiden tunnistaminen.
- Arvioiva itsehavainnointi: arvojen selventäminen, terveelliset roolimallit, kielikuvat.
Kokemusperäisten jälkeen tulevat toiminnalliset prosessit:
- Ärsykehallintakeinot: ympäristön järjestäminen, tupakoinnista muistuttavien esineiden poistaminen kotoa, tuhkakupit jne.
- Sosiaalinen tuki: keskustelu, terapeuttiset allianssit.
- Vaihtoehtoisen toiminnan opetteleminen: tärkeä seikka on löytää tupakoimiselle korvaava tekeminen tai toiminta.
- Onnistumisen palkitseminen: itsensä palkitseminen tupakoimattomuudesta, tunnustuksen saaminen.
- Sisäisten sitoumusten tekeminen: sitoutuminen, lupaus tupakoimattomuuteen, esim. 2-3 uudenvuoden lupausta.
TTM soveltuu laajemmin koko väestölle perinteisiin interventioihin verrattuna, koska malli ei edellytä tarkkoja oletuksia yksilöiden valmiuksista muutokseen ja sen jatkamisen todennäköisyyteen vaikuttaa mallin yksilöllisten tarpeiden sovittamisen mahdollisuus – eli ts. mallin interventiokeinot ovat kontekstisidonnaisia. Muutoksen edistymistä ja kognitiivisen, emotionaalisen sekä toiminnallisen muutoksen arviointi on tarkempaa ja mahdollistaa interventioiden muokkaamisen ja analysoinnin. Keskeistä on neuvonnan, esim. vaiheiden, tasojen ja prosessien, oikea kohdentaminen.
Suomessa muutosvaihemallia on kokeiltu ja menetelmän vaikutuksia tarkasteltu mm. perusterveydenhuollon liikuntaneuvonnassa. Muihin käytettyihin neuvontamenetelmiin verrattuna TTM on yhtä vaikuttava tai vaikuttavampi. Riittävän vahvaa näyttöä ei toistaiseksi ole olemassa, mutta alustavien katsauksien mukaan muutosvaihemalliin pohjautuva liikuntaneuvonta saattaa olla muita interventiokeinoja toimivampi joissakin terveyskäyttäytymisen muutoksissa ja ihmisryhmille. (Vähäsarja, Poskiparta, Kettunen & Kasila 2009.)
saatanan jumalauta aaaaaaaAaaaa perkeleen helvetin paskat VITUTTAA
VastaaPoista