Anglo-amerikkalaisia psykologian ja sosiaalipsykologian tutkimusuutisia seuraillessa yksi yleinen perusteema ja tarkastelunkohde liittyy intiimeihin ihmissuhteisiin. Mitkä tekijät vaikuttavat parisuhdetyytyväisyyteen, avioliiton onnellisuuteen tai jatkuvuuteen, millaiset vuorovaikutusmallit ennustavat konflikteja, suhteen päättymistä tai ongelmien ratkaisua, mitkä persoonallisuustyypit ennustavat sitä tai tuota ja sopivat mulle tai tuolle? Täydentävätkö vastakohdat toisiansa persoonallisuuden osalta? (V: Eipä juuri, kansansanonnasta viis!) Perinteisen parisuhdetutkimuksen ohella evoluutiopsykologinen parinvalintaan ja seksuaaliseen käyttäytymiseen liittyvä tutkimuskenttä ja sen popularisointi ns. 'Pop-tieteellisillä' teorioilla oli vuosikymmen sitten muodikasta ja mediaseksikkyydessään oma lukunsa. Evoluutiobiologian ja genetiikan peruskursseilla näillä pinnallisilla ja vahvistamattomilla "Just-so" tarinoilla saa ainakin perusopiskelijat pysymään hereillä luentojen loppuun saakka.
Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella järjestettiin keväällä 2011 Kuopion YO-symposiumin toimesta ensimmäinen poikkitieteellinen foorumi. Ei liene yllätys että aiheeksi valittiin "Mitä on rakkaus?", markkinointimielessä helppo ja ns. juustoinen aihe, joka takasi suuren yleisömäärän muuten kohtuullisen leppoisan savolaiskampuksen mittakaavassa. Pohjustin kyseistä tilaisuutta pitämällä alustuspuheen samaisesta aiheesta.
Puheeni lähteenä käytin yhdysvaltalaisen sosiaalipsykologin Dacher Keltnerin tietokirjaa "Born to be Good: The Science of a Meaningful Life" (2009), tarkemmin sanottuna kirjan artikkelia joka käsitteli rakkautta tiiviisti, rakentaen rakkauden ilmiön kuvausta evoluutiobiologiasta ja sosiaalisesta neurokognitiosta käsin aina kulttuuriantropologian tasolle. Myöhemmin tutustuin toisen amerikkalaisen sosiaalipsykologin Jonathan Haidtin suomennettuun teokseen "Onnellisuushypoteesi: nykyaikainen näkökulma ajattomaan viisauteen" (2007/2011).
Mietin jo viime kesän aikana, että tiivistäisin näiden kirjoitusten ydinajatukset, filosofisen taustan ja parisuhdetutkimuksen teemat blogiartikkeliksi. Motiivina tälle oli tietysti henkilökohtaiset kokemukset ja teoreettiset kiinnostuksen kohteet (emootiot ja päätöksenteko hyvin intensiivisessä dyadisessa vuorovaikutuksessa) sekä käsitys siitä miten myös kulttuuriset uskomukset jäsentävät ihmisten, yksilöiden käsityksiä ja kokemuksia, mistä em. symposiumissa luennoi mm. sosiaalipsykologian professori Vilma Hänninen.
Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella järjestettiin keväällä 2011 Kuopion YO-symposiumin toimesta ensimmäinen poikkitieteellinen foorumi. Ei liene yllätys että aiheeksi valittiin "Mitä on rakkaus?", markkinointimielessä helppo ja ns. juustoinen aihe, joka takasi suuren yleisömäärän muuten kohtuullisen leppoisan savolaiskampuksen mittakaavassa. Pohjustin kyseistä tilaisuutta pitämällä alustuspuheen samaisesta aiheesta.
Puheeni lähteenä käytin yhdysvaltalaisen sosiaalipsykologin Dacher Keltnerin tietokirjaa "Born to be Good: The Science of a Meaningful Life" (2009), tarkemmin sanottuna kirjan artikkelia joka käsitteli rakkautta tiiviisti, rakentaen rakkauden ilmiön kuvausta evoluutiobiologiasta ja sosiaalisesta neurokognitiosta käsin aina kulttuuriantropologian tasolle. Myöhemmin tutustuin toisen amerikkalaisen sosiaalipsykologin Jonathan Haidtin suomennettuun teokseen "Onnellisuushypoteesi: nykyaikainen näkökulma ajattomaan viisauteen" (2007/2011).
Mietin jo viime kesän aikana, että tiivistäisin näiden kirjoitusten ydinajatukset, filosofisen taustan ja parisuhdetutkimuksen teemat blogiartikkeliksi. Motiivina tälle oli tietysti henkilökohtaiset kokemukset ja teoreettiset kiinnostuksen kohteet (emootiot ja päätöksenteko hyvin intensiivisessä dyadisessa vuorovaikutuksessa) sekä käsitys siitä miten myös kulttuuriset uskomukset jäsentävät ihmisten, yksilöiden käsityksiä ja kokemuksia, mistä em. symposiumissa luennoi mm. sosiaalipsykologian professori Vilma Hänninen.
Olin pohtinut jo aiemmin sosiaalipsykologisten arkilasieni läpi ja kuunnellessani sosiologi Paul Root Wolpen luentoja seksuaalisuuden sosiologiasta, miten ns. länsimainen käsitys ihmissuhteista ja rakkaudesta on tavalla tai toisella vailinnainen, jopa kulutuskulttuurin ja viihdeteollisuuden vääristämä - jos niin voi edes loogisesti väittää. Niin tai näin, viime kesällä aloittamani tynkäartikkeli ihmismielen sisällä, tai kattavammin ihmismielten välillä vaikuttavasta tuhoisimmasta, iloisimmasta ja psykedeelimäisimmästä välittäjäaiheesta eli intohimosta, sitoutumisesta ja rakkaudesta odottaa aikaansa. Nähtäväksi jää onko sitä tarpeen koskaan viimeistellä julkaistavaksi asti.
Löysin kuitenkin mielenkiintoisen kirjoituksen samaisesta aiheesta, filosofisemmin ja painavasti henkisin käsittein kehystettynä. Suosittelen lämpimästi luettavaksi, skeptisin tai/ja avoimin silmin:
http://hidastaelamaa.fi/2013/05/shakti-pad-ihmissuhde-on-suhde-itseen/
P.s. Tampereella järjestetään seuraavat sosiaalipsykologian päivät marraskuussa 22.-23.11.2013, teemana sosiaaliset suhteet. Lisätietoa: http://www.uta.fi/yky/sppaivat2013/index.html
14.06.2013: Beckerin kouluttajapariskunta on Maria Jungnerin vieraana. Käytännön alan ammattilaisten näkökulmaa ja yhteneväisiä näkökulmia yllä mainittujen lähteiden teoreettisempien analyysien kanssa: http://areena.yle.fi/radio/1928754
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti