Neurotieteissä on vasta hiljattain herätty kiinnostumaan sosiaalisen käytöksen hermostollisesta perustasta. Marco Iacobonin (2009) mukaan neurotieteiden keskittyminen yksilökeskeisten ilmiöiden tutkimiseen johtuu ensinnäkin sosiaalisen käytöksen mieltämisestä liian monitahoiseksi ja monimutkaiseksi neurotieteellisille tutkimusmenetelmille. Toinen syy löytyy biologisen determinismin taustalla piilevästä dualismista. Tämä liittyy kahtiajakoon itsekkään individualismin ja neurobiologian ylittävän prososiaalinen käytöksen välillä. (s. 13.)
Viimeaikaiset tutkimuksen viittaavat kuitenkin Iacobobin mukaan ihmisten omaavan evoluutioprosessin muokkaamia neurobiologisia järjestelmiä, jotka vastaavat sosiaalisesta käytöksestä ja kykenevät potentiaalisesti selittämään uskonnollisuudesta riippumattoman moraalitajun perustekijät. (s. 13.) Iacobonin viittaama neurobiologinen järjestelmä liittyy erityisesti peilisolujen (eng. mirror neurons) löytymiseen, jota on pidetty yhtä merkittävänä psykologialle kuin DNA:n löytyminen oli biologialle.
Peilisolut ovat erityisiä motorisia hermosoluja, jotka toteuttavat hermostolliseen ja keholliseen simulointiin perustuvaa toisten ihmisten intentioiden implisiittistä ymmärtämisen muotoa. Tämä voi olla toisten mielentilojen eksplisiittisempien ymmärtämisen muotojen perustana, johon Iacobonin mukaan tyypillisesti viitataan ”ajatustenlukemisella”. Iacobonin mukaan on mahdollista, että toisten mielentilojen suoraan ymmärtämiseen, on simuloitava toisten yksilöiden kehollisia prosesseja jota varten peilisolut vaikuttavat kehittyneen. (s. 20.)
Makakiapinoiden aivoista löydettiin yksittäiselektrodimittauksilla sattumalta vatsanpuoleiselta premotoriselta aivokuorelta F5:ksi kutsuttu alue, jonka hermosolujen havaittiin aktivoituvan motorisen liikkeiden suorittamisen lisäksi tavoitteellisten liikkeiden aikana (esim. tarttuminen ja esineiden käsittely). Nämä peilisoluiksi nimetyt hermosolut aktivoituvat sekä apinan suorittaessa itse tavoitteellisia toimintoja että havannoidessa toisen apinan toimintaa. Liikkeen suorittamisen ja havaitsemisen lisäksi peilisolut tunnistavat toimintoja äänistä ja reagoivat ilmeisiin ja eleisiin. Ne siis simuloivat liikkeitä motorisesti vaikka osa havaitun toiminnan suorituksesta jäisi suoraan havaitsematta. Kaksi kolmasosa peilisoluista on laajasti yhdenmukaisia (broadly congruent) ja kolmasosa tiukasti yhdenmukaisia (strictly congruent). Ensin mainitut reagoivat erityisesti liikkeisiin joilla on sama tavoite tai jotka loogisesti liittyy suoritettavaan toimintaan. Tiukasti yhdenmukaiset peilisolut reagoivat vain motorisesti samankaltaisiin liikkeisiin. Näiden hermosolujen funktioksi on päätelty toisen eliön intentioiden ennustaminen, toimintojen ja tunteiden jäljittely. Peilisolut vaikuttavat olevan tarkoituksenmukaisia joustavaan sosiaaliseen vuorovaikutukseen yhteistoiminnan helpottamiseksi ja käytöksen koordinoimiselle. (s. 14-15.)
Ihmisillä peilisolujen toimintaa on tutkittu vähemmän haitallisilla ja epäsuoremmilla kuvantamismentelmillä, kuten funktionaalisella magneettiresonanssikuvauksella (fMRI), aivomagneettikäyrällä (MEG) ja transkraniaalisella magneettistimulaatiolla (TMS). Ihmisen aivoista peilisoluja on paikannettu brocan alueelle (vastaa mm. kielen motorisesta tuottamisesta)1, otsalohkon liikealueelle ja ohimo- ja päälaenlohkon alueille. Evolutiivisen viitekehyksen (ts. anatomisen homologisuuden) nojalla on voitu yhteensovittaa apinoiden yksittäiselektrodimittaukset ja aivokuvaukset ihmisillä tehtyihin korrelatiivisiin aivokuvauksiin ja TMS:n tuloksiin peilisolututkimuksien validiteetin vahvistamiseksi (s. 16-17).
Peilisolut toimivat hermostollisena perustana ja tukena mm. empatian kaltaisille emootioille ja kasvonilmeiden tunnistamiselle. Aikaisemmassa tutkimuksessa Iacaboni ym. ovat esittäneet peilisolu alueita sisältämän verkoston tunnistavan kasvonilmeitä lähettäen viestejä aivosaaren kautta limbiseen järjestelmään. Tämä on Iacobonin mukaan yhteensopiva käyttäymistieteellisen aineiston ja sosiaalipsykologian tutkimuksien kanssa jäljittelyn ja empatian yhteydestä. (s. 20.) Iacobonin pitää peilisolujärjestelmää sosiaalisuuden biomerkkinä. Tämän ajatuksen tueksi Iacabonin tutkimusryhmä on havainnut vahvimman yhteyden lasten myötäelämistä ja sosiaalista kompetenssia mittaavien arviointien ja peilisolualueiden aktiivisuuden välilllä. Lisäksi, autistisilla lapsilla sairauden vakavuuden on havaittu olevan yhteydessä peilisolujen aktiivisuuden alhaisuuteen. (s. 21.)
Mitä tämä tarkoittaa ihmisten sosiaalisuuden kannalta?
Iacobonin mukaan peilisolujen löytymisen teoreettinen merkitys sosiaalisuudelle liittyy ensinnäkin mielenfilosofiassa käsiteltyyn ”toisten mielten ongelmaan” eli miten voimme tietää toisten olevan tietoisia. Iacoboni toteaa ongelman olevan peruslähtökohdiltaan kartesiolainen, jossa mieli nähdään erakkona, ruumiintoiminnoista ja muusta maailmasta irrallisena. Evoluution muodostama automaattinen, mutta joustava peilineuronijärjestelmä osoittaa yksilöiden (mielten) olevan vahvasti kehollisessa yhteydessä (eng. interconnected) toisiinsa. Peilisolujen toiminta intersubjektiivisuuden lähtökohtana ylittää yksinkertaisella tavalla dualististen näkemysten esittämän ”toisen mielen ongelman”. (s. 21.)
Minuuden käsitteen kannalta peilineuronit tuovat itsen ja toisen välille intimiteettiä, jota meidän on Iacabonin mukaan vaikea hyväksyä. Minuus ja toinen ovat saman kolikon kääntöpuolia peilisolujen ollessa tämän kolikon metalliainesta – toisesta tulee ”toinen minä”. Iacoboni viittaa aikaisempiin tutkimuksiin, jossa itsentunnistamiseen liittyvissä kokeellisissa tehtävissä on tarkasteltu aktiivisia aivoalueita, jotka ovat melko vastaavia peilisoluja sisältävien alueiden kanssa2. Korrelationaalista tietoa aivoalueiden aktiivisuudesta tuottavan fMRI-kuvantamismentelmää yhdistämällä TMS:n kanssa Iacabonin tutkimusryhmä on saanut vahvistusta aivotoimintojen ja suoritettavien tehtävien kausaaliselle yhteydelle, kuten imitaation ja peilisoluja sisältävän brocan alueen välillä. (s. 19-21.)
Peilisolujen välittämä vahva vaikutus sosiaalisessa vuorovaikutuksessa horjuttaa myös käsitystä yksilöiden autonomisesta toimijuudesta ja vapaasta tahdosta. Iacaboni argumentoi, että vaikka peilaaminen rajoittaa vapaata tahtoa se ei kuitenkaan tarkoita että olisimme pakotettuja tekemään päätöksiä vapaan tahdon vastaisesti. Peilisolujen virittämien emotionaalisten tilojen ja erilaisten toimintojen suorittamisvalmiuksien suurin vaikutus saattaa liittyä arkisempiin vähemmän tietoisiin ja tarkoituksellisiin päätöksentekoihin, joita ihmiset toteuttavat suurimman osan ajastaan. (s. 22.)
Neurotieteiden yhteiskunnallisen roolin muuttumisen lisäksi peilisolujärjestelmän löytyminen muuttaa biologiassa vallinnutta itsesäilytystä korostavaa ja individualistista ihmiskäsitystä. Peilisolut osoittavat evoluution muokanneen ihmisen hermosolujärjestelmän empatiaa varten (”evolution has made us wired for empathy”). Tämä vahvistaa evoluutioteorioiden perinteisen kilpailua korostavien näkemyksien rinnalle esitettyjä yhteistoimintaa ja moraalisen käytöksen biologista perustaa korostavia malleja. Lisäksi, se kannustaa poikkitieteelliseen yhteistyöhön ja tieteellisen diskurssin siirtymistä yksilöistä ryhmiin, kilpailusta yhteistyöhön ja organismeista yhteiskuntiin. (s. 22-23.)
Peilisolujen välittämä vahva vaikutus sosiaalisessa vuorovaikutuksessa horjuttaa myös käsitystä yksilöiden autonomisesta toimijuudesta ja vapaasta tahdosta. Iacaboni argumentoi, että vaikka peilaaminen rajoittaa vapaata tahtoa se ei kuitenkaan tarkoita että olisimme pakotettuja tekemään päätöksiä vapaan tahdon vastaisesti. Peilisolujen virittämien emotionaalisten tilojen ja erilaisten toimintojen suorittamisvalmiuksien suurin vaikutus saattaa liittyä arkisempiin vähemmän tietoisiin ja tarkoituksellisiin päätöksentekoihin, joita ihmiset toteuttavat suurimman osan ajastaan. (s. 22.)
Neurotieteiden yhteiskunnallisen roolin muuttumisen lisäksi peilisolujärjestelmän löytyminen muuttaa biologiassa vallinnutta itsesäilytystä korostavaa ja individualistista ihmiskäsitystä. Peilisolut osoittavat evoluution muokanneen ihmisen hermosolujärjestelmän empatiaa varten (”evolution has made us wired for empathy”). Tämä vahvistaa evoluutioteorioiden perinteisen kilpailua korostavien näkemyksien rinnalle esitettyjä yhteistoimintaa ja moraalisen käytöksen biologista perustaa korostavia malleja. Lisäksi, se kannustaa poikkitieteelliseen yhteistyöhön ja tieteellisen diskurssin siirtymistä yksilöistä ryhmiin, kilpailusta yhteistyöhön ja organismeista yhteiskuntiin. (s. 22-23.)
2. Iacabonin tutkimusryhmä on suorittanut laboratoriossaan fMRI kuvausten aikana itsentunnistamiskokeita koehenkilöiden muokatuista kuvista ja havainnut korkeaa aktiivisuutta peilisoluja sisältävillä alueilla. Tutkimuksissa on vahvistettu kausaalinen yhteys itsentunnistamisen kyvyssä ja peilineuroneja sisältävien alueiden aktiivisuuden välillä TMS-kokeilla, jossa tietyn aivoalueen toimintaa aktivoidaan tai häiritään magneettipulsseilla. (s. 19-20.)
Lähde:
- Iacoboni, Marco 2009. Mirroring as a Key Neural Mechanism of Sociality. Teoksessa Semin, Gün & Echterhoff, Gerald (toim.): Grounding Sociality. Neurons, Mind, and Culture. East Sussex: Psychology Press, 13-25.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti