Monia uskontoja ja uskomuksia on mahdollista ymmärtää, ehkä jopa sympatiseerata ilman sitoutumista eli sitä henkilökohtaista "uskonloikkaa". Sisällöstä riippumatta erilaiset uskomukset ja uskomusjärjestelmät voivat olla seuraamuksiensa kannalta kaikkea myönteisen, harmittoman ja harmillisen väliltä. Toisinaan tietynlaiset uskomukset ja niitä alleviivaavat ajatusmallit saattavat kuitenkin olla ongelmallisia joko yksilön tai ihmisten välisten suhteiden kannalta.
Julmuuden ja väkivaltaisuuden syy-seuraussuhteita tarkastelevat tutkijat eivät kysy enää niinkään sitä, onko erilaisilla uskonnollisilla ja poliittisilla -ismeilla yhteyttä ryhmänsisäisen ja ryhmienvälisen julmuuden kanssa, vaan ennemminkin miten paljon ja millaiset dogmit vaikuttavat ihmisten "pahuuteen" ryhmätasolla? Tämä on vähintäänkin ilmeistä, kun viittaamme ristiretkien, natsikortin ja kaksoistornien kaltaisiin käsitteisiin sekä viimeistään parin Fingerpori-stripin jälkeen. Jotkut väkivallan ja pahuuden analyysit ovat etsineet syy-seurauksia pyhitetyistä moraaliarvoista ja moraalisesta aggressiosta (Pinker 2011; Graham & Haidt 2011). Pyhitetyt asiat eroavat maallisista asioista, arvoista tai objekteista siten, että niihin liittyy keskeisesti se ettei niiden suhteen tehdä kompromisseja eikä niistä käydä vaihtokauppaa.
Uusateistien uskontokritiikki ja uskonnollisuuden tieteellisemmän tarkastelun lisääntyminen on synnyttänyt uusien näkökulmien lisäksi takapotkuja ja yllättäviä "sivutuotteita". Uusateisteja on syytetty ns. häiveuskonnollisuuden (stealth religion) luomisesta. Kritiikissä on yhtymäkohtia tieteensosiologien kritisoiman "tiedeuskovaisuuden" eli skientismin kanssa. Siinä missä uskontojakin, myös valtavirta tieteen esittämää maailmankuvaa, tietoteoreettisia lähtökohtia ja ihmiskäsityksiä on kritisoitu dogmaattisuudesta. Näistä puheenvuoroista mielenkiintoisimmat ja vähintäänkin villeimmät tulevat filosofi Thomas Nagelilta (2012) ja kiistanalaisia hypoteesejä esittäneeltä biokemistiltä Rupert Sheldrakelta (2012), jonka TED-konferenssin video poistettiin myöhemmin TED:n viralliselta sivulta.
Julmuuden ja väkivaltaisuuden syy-seuraussuhteita tarkastelevat tutkijat eivät kysy enää niinkään sitä, onko erilaisilla uskonnollisilla ja poliittisilla -ismeilla yhteyttä ryhmänsisäisen ja ryhmienvälisen julmuuden kanssa, vaan ennemminkin miten paljon ja millaiset dogmit vaikuttavat ihmisten "pahuuteen" ryhmätasolla? Tämä on vähintäänkin ilmeistä, kun viittaamme ristiretkien, natsikortin ja kaksoistornien kaltaisiin käsitteisiin sekä viimeistään parin Fingerpori-stripin jälkeen. Jotkut väkivallan ja pahuuden analyysit ovat etsineet syy-seurauksia pyhitetyistä moraaliarvoista ja moraalisesta aggressiosta (Pinker 2011; Graham & Haidt 2011). Pyhitetyt asiat eroavat maallisista asioista, arvoista tai objekteista siten, että niihin liittyy keskeisesti se ettei niiden suhteen tehdä kompromisseja eikä niistä käydä vaihtokauppaa.
Uusateistien uskontokritiikki ja uskonnollisuuden tieteellisemmän tarkastelun lisääntyminen on synnyttänyt uusien näkökulmien lisäksi takapotkuja ja yllättäviä "sivutuotteita". Uusateisteja on syytetty ns. häiveuskonnollisuuden (stealth religion) luomisesta. Kritiikissä on yhtymäkohtia tieteensosiologien kritisoiman "tiedeuskovaisuuden" eli skientismin kanssa. Siinä missä uskontojakin, myös valtavirta tieteen esittämää maailmankuvaa, tietoteoreettisia lähtökohtia ja ihmiskäsityksiä on kritisoitu dogmaattisuudesta. Näistä puheenvuoroista mielenkiintoisimmat ja vähintäänkin villeimmät tulevat filosofi Thomas Nagelilta (2012) ja kiistanalaisia hypoteesejä esittäneeltä biokemistiltä Rupert Sheldrakelta (2012), jonka TED-konferenssin video poistettiin myöhemmin TED:n viralliselta sivulta.
Moraalipsykologiaa uudelleenelvyttänyt sosiaalipsykologi Jonathan Haidt (2012) on arvostellut uusateisteja ja moraalifilosofeja rationaalisesta deluusiosta, jonka juuret juontuvat vaikutusvaltaisimpaan antiikin filosofin, Platonin intohimojen ja tunteiden halveksuntaan. Deluusiolla tarkoitetaan väärää käsitystä ja järkeilyä karttavaa sinnikästä uskomusta johonkin, mitä ei tosiasiallisesti ole olemassa. Haidtin mukaan rationalistit -Platonista, Immanuel Kantiin ja Lawrence Kohlbergiin- ovat väittäneet että kyky järkeillä hyvin eettisistä kysymyksistä aiheuttaa hyvää käyttäytymistä. (mt., s.88-9.) Moni on tässä yhteydessä viitannut siihen koomiseen kuriositeettiin, että lainastokirjoista juuri moraalifilosofian ja etiikan kirjat jäävät useimmiten palauttamatta tai myöhästyvät. Ihmiset eivät ole pelkästään rationaalisia informaationkäsittelijöitä. Ajatuksia ja tunteita ei voi nykytietämyksen valossa täydellisesti säädellä älykkyysosamäärän avulla tai harjaantumisenkaan tuloksena ja tilanteesta riippumatta. Toisaalta, voimme vaikuttaa miten suhtaudumme erilaisiin ajatuksiin ja tunteisiin - ja harjaantumisen tuloksena voi muodostua uusia intuitioita, tottumuksia ja herkistymistä, ei kuitenkaan miten ja mitä tahansa. Tunteiden ja järkeilyn päällekkäisyydestä on esimerkkinä klassiset kognitiivisen dissonanssin ja vahvistamistaipumuksen kaltaiset ilmiöt. Kognitiivinen dissonanssi on taipumus uskoa mitä tahansa haluamme, vaikka kohtaisimme ristiriitaista tietoa. Tästä on lyhyt matka vahvistamistaipumukseen, joka liittyy mielen ominaisuuteen valikoida sellaista tietoa, joka vahvistaa aiempia uskomuksiamme tai esiolettamuksia.
Ikävät uutiset rationalismiin uskoville eivät vielä ihan tähän lopu. Sillä, Society for Personality and Social Psychology, eli yhdysvaltalaisen SPSP:n tulevassa symposiumissa esitellään helmikuussa 2014 Cristine Legarén ja André Souza Brasiliassa suorittama kenttätutkimus rituaalikäyttäytymisestä. Tutkimuksen mukaan, vastoin yleistä uskomusta, yliluonnolliset selitykset ja tieteellinen järkeily eivät ole yhteensovittamattomia psykologisesta näkökulmasta. "Yksi ihmisen kognition merkittävimmistä ominaisuuksista on sen kyky yliluonnolliseen ja tieteelliseen järkeilyyn, jolla ympärillä olevaa maailmana selitetään" (itse lisäisin vielä: "ja jäsennetään merkitykselliseksi"), kirjoittaa Cristine Legaré SPSS:n sivuilla. Hänen mukaan ihmisten jakama kognitiivinen järjestelmä mahdollistaa osallistumisen sekä sivistyneeseen tieteelliseen järkeilyyn että toisaalta ylläpitää kuolemanjälkeisen elämän ja yliluonnollisten voimien tavoittelua. Meidän kyky ajatella yliluonnollisia asioita on juurtunut prosesseihin, jotka alkavat jo varhaislapsuudessa, Legaré kirjoittaa ja esittää että uudet tutkimukset osoittavat, että taipumukset yliluonnolliseen selittelyyn lisääntyy ennemmin kuin vähentyvät iän myötä. Tiivistelmä tutkimuksesta on kieltämättä vielä tässä vaiheessa melko populääristi ja kepeästi muotoiltu. Tämä kappale voi myös olla osoitus -tietenkin- hyvin lievästä edellisen kappaleen lopussa kuvatusta valikoivasta "rusinanpoiminnasta".
Ikävät uutiset rationalismiin uskoville eivät vielä ihan tähän lopu. Sillä, Society for Personality and Social Psychology, eli yhdysvaltalaisen SPSP:n tulevassa symposiumissa esitellään helmikuussa 2014 Cristine Legarén ja André Souza Brasiliassa suorittama kenttätutkimus rituaalikäyttäytymisestä. Tutkimuksen mukaan, vastoin yleistä uskomusta, yliluonnolliset selitykset ja tieteellinen järkeily eivät ole yhteensovittamattomia psykologisesta näkökulmasta. "Yksi ihmisen kognition merkittävimmistä ominaisuuksista on sen kyky yliluonnolliseen ja tieteelliseen järkeilyyn, jolla ympärillä olevaa maailmana selitetään" (itse lisäisin vielä: "ja jäsennetään merkitykselliseksi"), kirjoittaa Cristine Legaré SPSS:n sivuilla. Hänen mukaan ihmisten jakama kognitiivinen järjestelmä mahdollistaa osallistumisen sekä sivistyneeseen tieteelliseen järkeilyyn että toisaalta ylläpitää kuolemanjälkeisen elämän ja yliluonnollisten voimien tavoittelua. Meidän kyky ajatella yliluonnollisia asioita on juurtunut prosesseihin, jotka alkavat jo varhaislapsuudessa, Legaré kirjoittaa ja esittää että uudet tutkimukset osoittavat, että taipumukset yliluonnolliseen selittelyyn lisääntyy ennemmin kuin vähentyvät iän myötä. Tiivistelmä tutkimuksesta on kieltämättä vielä tässä vaiheessa melko populääristi ja kepeästi muotoiltu. Tämä kappale voi myös olla osoitus -tietenkin- hyvin lievästä edellisen kappaleen lopussa kuvatusta valikoivasta "rusinanpoiminnasta".
Erilaisia uskomuksia ja tarinoita voi ymmärtää kenties paremmin, pohtimalla niiden sisältöjen ohella myös niiden tehtäviä eli funktionaalisuutta yksilöiden ja yhteisöjen tasolla. Ihmismieli on kehittynyt ilmeisesti käsittelemään uskontoja paremmin kuin vaikkapa biologiaa tai fysiikkaa. Loogisen järkeilyn lisäksi ajattelun perustoimintoihin on väitetty kuuluvan kertomuksien rakentelu ja tarinointi. Sosiaalipsykologiaan ja biologiseen antropologiaan keskeisesti vaikuttanut Robert Trivers (2012, s.291) kirjoitti, Petos ja itsepetos ihmiselämässä, uskonnollisuutta käsittelevässä kappaleessa: "Mielestäni on todennäköisempää (mutta ei epätodennäköistä), että kahdenkymmenenviiden vuoden kuluttua evoluutiobiologit ja -filosofit joutuvat piileksimään silloin vallassa olevilta uskonnollisilta ryhmiltä. Viidenkymmenen vuoden kuluttua varpaansa kiveen potkaiseva ei sano: "Charles Darwin, kun se koskee!", vaan he kyllä sanovat: "Jeesus, kun se koskee."
New York Timesin entinen tiedetoimittaja ja kognitiivisen neurotieteen kandidaatti Matthew Hutson kirjoitti teoksen, joka käsittelee mm. sitä kuinka irrationaaliset uskomukset ylläpitävät ihmisten onnellisuutta, terveyttä ja pitävät meidät ylipäänsä järjissään. Hutson kirjoitti myös hiljattain Big Thinkin blogissa siitä, miten tärkeää on tehdä hyödyllisiä havaintoja maailmasta tarkkojen sijasta. Hän ei unohtanut kuitenkaan korostaa sitä, miten usein virheetön ja tarkka havainto todellisuudesta on myös se käyttökelpoisempi havainto. Sopeutuvuus on kenties yksi niistä ihmisapinan menestystekijöistä, kulttuurieläimenä voi tietysti ajatella että mitä vähemmän täytyy tarkertua puhdasoppineisuuteen tai dogmeihin sitä mielekkäämpi yhteiselo.
Mielekkyys voidaan tulkita tässä yhteydessä esimerkiksi ihmisten tyytyväisyyden tasoon, tai sosiaaliseen kestävyyteen ja yhteiskunnan elinvoimaisuuteen, korostaen vaikkapa sananvapautta osana muita ihmisen perustarpeita. Avarakatseisuus ja hyvä keskustelukulttuuri edellyttävät sekä suopeutta että kriittisyyttä sekä uskontoihin että uskonnottomuuteen taipuvaisilta, kuten Arno Kotro kirjoitti erinomaisesti Helsingin Sanomissa 19.10.2013. Tässä mielessä lienee silloin tällöin aihetta kriittiseen peilailuun, niin tutkijoilla kuin kristallihipeillä ja teologeilla, itseni mukaan lukien.
Summa summarum, Hyvät väittelytaidot ja argumentaatiovirheiden oppiminen auttaa tunnistamaan hyvät perustelut huonoista ja rakentamaan poteroita näkemystesi ympärille. Kriittisen ajattelun taito voi auttaa sinua ajattelemaan loppuelämäsi, ja vapautumaan näkökenttää rajoittavien poteroiden varjoista. Uskon asenne on jotain aivan päinvastaista, kuin uskomuksiin tarrautuminen, kirjoitti vertailevan uskontotieteen asiantuntija Alan Watts. Olen monessa yhteydessä toistanut myös Bertrant Russelin ajatusta, jonka mukaan kaikki hallusinaatiot ovat tosia - ainoastaan niistä tehtävät johtopäätelmät ovat enemmän tai vähemmän virheellisiä.
Lisää kirjoituksia samaan tematiikkaan liittyen muualla:
- http://www.psychologytoday.com/blog/the-human-beast/201310/is-religion-any-use
- http://www.talouselama.fi/tyoelama/opettele+hallitsemaan+vastakkaiset+ajattelutavat/a2210355
- http://nyt.fi/20130322-mitae-ajattelin-taenaeaen-kukaan-ei-ole-moraalinsa-kanssa-johdonmukainen/
- http://mielihukassa.blogspot.fi/2012/05/tietavainen-vai-uskomaton-uskova-mieli.html
- ....Ehdotuksia?
Kirjallisuutta:
- Burkeman, Oliver 2012. The Antidote: Happiness for People Who Can't Stand Positive Thinking. Edinburgh: Canongate.
- Graham, Jesse & Haidt, Jonathan 2011. Sacred values and evil adversaries: A moral foundations approach. in P. Shaver & M. Mikulincer (Toim..): The Social Psychology of Morality: Exploring the Causes of Good and Evil. New York: APA Books.
- Haidt, Jonathan 2012. The Righteous Mind: Why Good People Are Divided by Politics and religion. New York: Pantheon Books.
- Nagel, Thomas 2012. Mind and Cosmos: Why the Materialist Neo-Darwinian Conception of Nature is Almost Certainly False. New York: Oxford University Press.
- Pinker, Steven 2011. The Better Angels of Our Nature: Why Violence Has Declined. New York: Viking.
- Trivers, Robert 2012. Petos ja itsepetos ihmiselämässä. Suom. Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti