Tieteen ja buddhalaisen teologian välistä dialogia. Eteläisen Kalifornian yliopisto, USC, järjesti 5. toukokuuta vuonna 2011 paneelikeskustelun sekulaarista etiikasta. Tilaisuuden keskustelijakunta koostui merkittävistä ja tunnetuista tieteen ja filosofian harjoittajista, kuten -ei sen vähäpätöisemmästä kuin vaikkapa- 14. dalai-lama Tenzin Gyatso, neuropsykologi Antonio Damasio, sosiaalipsykologi Jonathan Haidt, neurotieteilijä David Dornsife, filosofi Gideon Yaffe, uskontotieteilijä/buddhalainen teologi Duncan Williams. Paneelin aikana keskusteltiin runsaat yhdeksän varttia uskonnottoman etiikan alkuperästä, ominaisuuksista ja tehtävistä yhteiskunnassa.
Puolessa välissä pitkää dialogia Dalai Lama puhuu myötätunnon biologisista tekijöistä ja ominaisuuksista. Siitä kuinka voidaan ajatella että on olemassa kaksi välittämisen tai myötätunnon tasoa (0:48:00). Biologisten tekijöiden aikaansaamat välittämisen tunteet toimivat ns. siemeninä, joita korkeamman tason älylliset prosessit ohjaavat punnitessaan haittoja ja hyötyjä, lisäten näin välittämisen tunteen piiriä laajemmalle.
Molemmat myötätunnon tasot kumpuavat hänen näkemyksen mukaan itsekkyydestä, tarkoittaen ilmeisesti sekä biologista itsekkyyttä että psykologista egoismia:
"Jos vahingoitan toisia, siitä koituu minulle vahinkoa. Jos autan toisia, siitä koituu hyötyä itselleni. Siten, pitkässä juoksussa, kuten tänä aamuna keskustelin, biologisen tason myötätunto kohdistuu toisten asenteisiin, jos tietty henkilö tai tietyn ryhmän jäsenet ovat ystävällisiä minulle, niin tämän johdosta minulle kehittyy tietty välittämisen tunne heitä kohtaan.."
Dalai Lama keskustele siis melko perustasolla mm. vastavuoroisesta altruismista, eikä puheenvuoroissa uida kovin syvissä teoreettisissa tai käsitteellisissä vesissä sinänsä. Helposti seurattavia puheenvuoroja, alustuksia ja dialogeja. Yhteiskuntapoliittisen, yleistajuisen tai monitieteellisen keskustelun suhteen sopivan keveissä sfääreissä liikutaan siis.
Tämän jälkeen Dalai Lama jatkaa puhetta sosiaalipsykologisimpiin prosesseihin, joita on esimerkiksi sosiaalisen identiteetin ja ryhmäkonfliktien yhteydessä tarkasteltu, miten tiettyyn ryhmään samaistutaan, intressiristiriitoja rakennetaan ja ylläpidetään - viitaten siihen minkälainen itsekeskeisyys on haitallista tai hyvinvointia tuhoavaa. Dalai Lama peräänkuuluttaa ns. empatian piirin laajentamista. Ajatus on sopusoinnussa esimerkiksi filosofi ja utilitarismin kannattajan Peter Singerin ajatusten kanssa, joita voi vilkaista tuoreelta TED-luennolta altruismista. Molemmat vaikuttavan puolustavan tietynlaista universalismia ja sitä että yksilön etuja tulisi punnita suhteessa todellisiin ominaisuuksiin, eikä siitä lähtien mihin kategoriaan tai käsitteelliseen luokkaan tai ryhmään yksilöt kuuluvat. Dalai Lama kiinnittää huomiota (0:49:40) siis tietynlaiseen banaaliin, arkiseen ja huomaamattomasti ylläpidettyyn, nationalismiin ja ihmismielen heimopsykologiaan tai ryhmäkuntalaisuuteen.
Dalai Laman näkökulmasta ryhmäprosessien ja identiteetin oletetaan ilmeisen helposti muokattavissa ja tietoisesti ohjattavissa oleviksi ihmisluonnon piirteiksi, toisin kuin mitä esimerkiksi evolutiivisen sosiaalipsykologian teoriat ja kirjallisuus antaisivat ymmärtää. Dalai Laman mukaan ajattelutavoissa tulisi korostaa meidän maailmaa ja sitä että olemme osa tätä maailmaa, globaalia taloutta ja esimerkiksi ilmastonmuutosta, joita ei voida hoitaa paikallisten identiteettien tai ryhmäperustaisten ajatusmallien pohjalta. Näin ollen ihmisten tulisi omaksua holistisempi näkökulma (0:52:00) keskinäisen kilpailemisen sijaan joka vähentää mm. luottamusta ja onnellisuutta. Millainen tämä holistisempi näkökulma tarkemmin eriteltynä sitten olisi? Se jää kuuntelijan heuristisen päättelyn varaan. Dalai Lama lopettaa puheenvuoron avustajan ja tulkkinsa välityksellä toteamalla että ilman tietynlaista omaa etua tavoittelevaa, tai itsensä välittämisen perustaa vasten, ei ole mahdollista kokea myötätuntoa toisten tarpeita kohtaan (0:53:20).
Jonathan Haidt vastaa tämän olevan empiirinen väite, ja liittyy kysymykseen siitä mikä on lopulta parasta ihmisille. Haidt toteaa Dalai Laman olevan tieteilijöiden parissa erittäin arvostettu juuri siksi että hän on sitoutunut empiiriseen totuuteen - eli mitä tutkimuksessa ikinä ilmeneekään ja havaitaan hän hyväksyy sen mitä tieteellisillä menetelmillä on todistettu. Haidt siteeraa Dalai Lamaa, jonka ajatuksia hän uudelleentulkitsee niin että Dalai Laman mielestä omaan ryhmään keskittyvä itsekkyys on hölmöä ja viisasta itsekkyyttä on keskittyä globaalisti kaikkiin.
Tämä on Haidtin mielestä empiirinen väite, joka saattaa olla virheellinen. Ihmiset saattavat pärjätä paremmin itsensä kanssa, jos he keskittyvät omaan ja ryhmänsä hyvinvointiin kaikkien ihmisten sijaan. Haidt siteeraa kapitalismin ja moraalifilosofian keskeistä klassikkoa Adam Smithiä (1723-1790):
"Se viisaus -Jumala tai luonto ym.- joka suunnitteli ihmisten tunteisiin liittyvän järjestelmän, kuin myös ne muut ihmisluonnon osat, näyttää arvioineen että ihmiskunnan mahtavan yhteiskunnan intressejä edistetään parhaiten ohjaamalla huomio ensisijaisesti jokaisen yksilön tiettyyn osuuteen tästä (yhteiskunnasta), joka on suurimmilta osin hänen kykyjen ja ymmärryksensä piirissä."
Haidtin mukaan Smithin ajatus voidaan tulkita niin, että jos huomio kiinnitettäisiin kaikkiin yksilöihin kaikkialla maailmassa, niin tästä seuraisi hyvin vähän välittämistä ja huolenpitoa. Sitä vastoin, jos me kaikki ajattelisimme ja kiinnittäisimme huomiomme omiin perheisiimme - silloin tällöin naapureihin, ja toisinaan (koti)maahan, kaiken kaikkiaan huomattavasti enemmän huolenpitoa ja hoivaa, enemmän altruismia, enemmän yhteistoimintaa ja onnellisuutta koituisi. Tämä on (myös) empiirinen väite Haidtin mukaan (0:55:00). Haidt kysyykin Dalai Lamalta että mikäli kävisi ilmi että nurkkakuntainen altruismi (eng. parochial altruism) tuottaisi enemmän hyvinvointia tai onnellisuutta, muttaisiko hän mielipidettään ja kannattaisi vähemmän universalismia. Kuuntele vastaus kohdasta (00:55:13 lähtien), muita puheita ja miten keskustelu etenee. Yllä oleva oli siis vain pieni otos yhdeksästä vartista.
Mielenkiintoista sirpaletietoa vallitsevista teorioista ja tutkimuksista, mutta lähinnä yleistä filosofista keskustelua. Yksi panelisteista, Antonio Damasio on myös relevantti sosiaalipsykologian kannalta kontribuutioistaan emootioiden tutkimukseen ja viimeisimpänä minuuden tutkimukseen. Damasiosta ja hänen tuolloin vielä teoriakehitelmän tasolla olleesta somaattisesta itsestä (eng. somatic self) allekirjoittanut kuuli ensimmäistä kertaa vuonna 2006, ajan hermoilla olevalta mutta jo edesmenneeltä sosiaalipsykologian lehtorilta Pertti Rautiolta.
Haidtin jälkeen Dalai Lama käy vuoropuhelua Damasion kanssa mm. tietoisuuden eri tasoista; tietoisuus valveilla, unien ja selväunien tai ns. lucid-unien aikana. Neurotieteellisesti kiinnostavampi paneelikeskustelu käytiin seuraavana vuonna San Diegon yliopiston järjestämässä paneelissa, jossa Dalai Laman kanssa oli ripaus neurotieteilijöiden "kermaa" keskustelemassa mm. peilisoluista ja tietoisuuden ilmaantumisesta mieleen jne. Se löytyy tästä: http://www.youtube.com/watch?v=xgtz4RuH7II
Tällaista tällä kertaa. c",)
