Sosiaalipsykologian päivät Kuopiossa

No tuota.. no Hei!

Tämä julkaisu on vanha luonnos mikä jäi kokonaan julkaisematta - 13 vuotta sitten. Tarkoitus kokeilla jahka tästä vielä palataan.

Kuopiossa vietettiin 17-18.11.2011 perinteisiä Sosiaalipsykologian päiviä. Päivien teemaa kuvasi otsikko "Dialogisuutta ihmettelemässä". Ilmoittautuneita oli päiville taisi olla noin 150 henkeä. Valtaosa osallistujista tuli mitä ilmeisemmin Kuopiosta, lisäksi Tampereelta ja Helsingistä sekä Joensuusta.

Sosiaalipsykologian opiskelijoita paikalla oli muista yliopistoista toivottua vähemmän paikalla - erityisesti ensimmäisen vuoden opiskelijoiden poissaoloakin hieman hämmästeltiin. Paikalle oli saapunut täydennykseksi opiskelijoita ja tutkijoita myös muilta tieteenaloilta.

Päivien pääpuhuja ja -vieras oli emeritusprofessori Ivana Marková Stirlingin yliopistosta Skotlannista. Markován aiheena oli dialogisten lähestymistapojen eettiset ulottuvuudet (Ethical dimensions of dialogical approaches).

Dialogisuus; kahden subjektin muodostama "kolmas silmä".

Pääpuheiden jälkeen jakaannuttiin työryhmiin väliajan kahvin, teen ja pullien täyttäminä. Työryhmiä oli yhteensä viisi, joissa eri alustajat esittivät aiheensa ja tutkimuksensa yleisön osallistuessa aihepiiriin liittyvään keskusteluun.

Työryhmät koostuivat aiheittain: 'Lasten ja nuorten kansalaisuus ja osallisuus', 'Mielenterveyden sosiaalipsykologia', 'Moraalin sosiaalipsykologia', 'Sosiaalipsykologia, uskonto ja kirkko', sekä 'Työelämä ja hyvinvointi'.

Ensimmäisen päivän päätti osallistujien yhteinen illanvietto vilkkaan keskustelun ja dialektiikan sekä paikoin röhönaurujen säestämänä, illallisen ja viihteen ohella (ts. karatea ja kitaramusiikkia).

Viimeisenä päivänä luentojen lisäksi pidettiin lyhyt paneelikeskustelu otsikolla "Dialogi - hyvä sana, mutta vaativa laji" ja lopuksi päätössanat sekä kiitokset. Siinä päivä noin kokonaisuudessaan.

Hetkittäisiä annoksia  

sisäistä ja ulkoista karnevaalia mahtuu joka päivään.

.......

Kynä kauniiseen kätehen

Hei.

Ahdistaako? Puskeeko kaamosmasennusta? Askarruttaako - vai meinaako ihan suoraan sanottuna vituttaa? Mikä neuvoksi; nauttiako hieman "kansansuosiota" paikallisessa ravitsemusliikkeessä vai purkaakko kiukku sen naapurimummon tai ylimeikatun meikkimainoksen räksyttävään chihuahuaan. Loputtomasta luovuuden asevarastosta voi löytyä myös muita tapoja "vetää itseään turpaan", tai vaihtoehtoisesti turvautua liikuntaan lähimetsässä tai kuntosalilla. Liikunta voi toimi tiettyyn rajaan saakka varsin hyvin. Päämääränä monenlaisissa itseapukeinoissa lienee yleisesti -tai ideaalina- psyykkisen hyvinvoinnin kohentaminen sekä stressin loi/ieventäminen.  Päämäärien saavuttamisen keinot ovat kuitenkin monasti mielenkiintoisempia.

Toisaalta, moraalinen krapula eli nk. morkkis, "itsensä turpaan vetäminen" vaikkapa liikunnalla tai pahanolon ulkoistaminen lähimmäisiin voi toimia eräänlaisena katharsiksena eli 'puhdistautumisena'. Tämän puhdistautumisen on esitetty tapahtuvan vahvojen emootioiden ilmaisemisen tai kokemisen kautta, erityisesti freudilaisen psykoanalyysin viitekehyksessä ja psykoterapiassa. Tarkemman tieteellisen seulan läpäisevien psykologian tutkimusten mukaan ns. paineiden päästely "höyrykattilasta" voi lieventää kyllä stressiä, mutta vain lyhytaikaisesti. Kääntöpuolena, se voi vahvistaa pidemmän päälle aggressiivista käytöstä tai päihdekierteeseen ajautumista stressiä vähentävän palkitsemismekanismin kautta. Hetken huuma ja viikon krapula.

Toisenlaisen avautumisen edut

 

Liskodiskon ym. välttämiseksi voi turvautua myös kynään ja paperiin: kirjoita seuraavat neljä päivää 15-20 minuuttia kerrallaan syvimmistä tuntemuksista ja ajatuksista liittyen emotionaalisesti merkittävään kokemukseen, jolla koet olleen suurta vaikutusta elämääsi. Kirjoita itsellesi ja anna tekstin tulla kuin konsanaan Dostojevskin tai Waltarin sormista. Ei sentään, verkkolehtien yleiskömmenttien tasokin riittää - eli ei sijaa suorituspaineille. Kirjoita korjaamatta, tutkiskele tapahtumaa ja sen mahdollisia vaikutuksia itseesi. Kokemuksen voi kytkeä esimerkiksi lapsuuteen, suhteeseen vanhempiesi kanssa, ihmisiin keistä välität tai olet rakastanut, rakastat nyt, tai vaikkapa uraasi (olitpa sitten puikkohitsaaja, ylpeä sosiaalipummi tai häpeilemätön finanssiyrityksen toimitusjohtaja).

Menetelmä perustuu texasilaisen psykologin James W. Pennebakerin tutkimuksiin kirjoittamisen myönteisistä vaikutuksista. Pennebaker on tutkinut pari vuosikymmentä traumaattisista kokemuksista kirjoittamisen yhteyttä elimistön immuniteettijärjestelmän paranemiseen. Testatakseen traumasta kirjoittamisen vaikutuksia koehenkilöitä pyydettiin kirjoittamaan neljänä päivänä, jonka jälkeen kaikkien osallistujien terveydentila arvioitiin ja uudelleen tarkistus tehtiin 4 kuukautta myöhemmin. Koehenkilöt jaettiin kontrolliryhmän (jotka kirjoittivat vain triviaaleista seikoista) lisäksi kolmeen ryhmään joissa kirjoitettin (1) vain tunteista tai (2) pelkistä faktoista sekä ryhmään jossa kirjoitettiin (3) tunteista ja faktoista. Viimeinen ryhmä, joka avautui täysin tunteistaan ja kokemuksistaan, joista eivät olleet kertoneet samassa määrin kenellekkään kertoivat tämän jälkeen kokevansa suurempaa elämänhallinnan tunnetta ja raportoivat tehneensä vähemmän käyntejä lääkärin vastaanotolla muihin ryhmiin verrattuna.

Tunteista ja faktoista avautuminen kirjoittamalla vähensi 50%:lla sairaalakäyntejä. Pinnallisista asioista ja faktoista kirjoittaneiden ryhmien sairaalakäyntien keskimääräinen pudotus oli pienempi. Pennebakerin mukaan kirjoittaminen oli puuttuva linkki tasapainon palauttamiseen. Tuloksien jälkeen Pennebaker teki lisäkokeita terveyspsykologi Janice Kiecolt-Glaserin ja immunologi Ron Glaserin kanssa. Glaserit ovat osoittaneet mm. avioeron, kokeiden (tenttien) ja yksinäisyyden kokemisen haitallisen vaikutuksen immuniteettijärjestelmään. Vastaavanlaisessa kirjoituskokeessa osallistujilta kerättiin lisäksi verinäytteet ja immuniteettijärjestelmän toiminta mitattiin. Saadut tulokset vahvistivat kirjoittamisen ja immuniteettitoiminnan parantumisen välisen yhteyden

Pennebaker kirjoittaa Writing to Heal (2004) teoksessa: "Ilmaisevaan kirjoittamiseen osallistuneet henkilöt kertoivat tuntevansa olevan onnellisempia ja vähemmän negatiivisia kuin ennen kirjoittamista. Samoin masennuksen oireiden, märehtimisen ja yleisen ahdistuksen kerrottiin taipuvan laskuun viikkojen ja kuukausien kuluttua emotionaalisesti voimakkaista kokemuksista kirjoittamisen jälkeen." (suomennos: Nicolai.) Pennebakerin kokeet kertovat lisäksi ihmisten, jotka kykenevät jäsentämään kertomuksia tai narratiiveja tuntemuksistaan, pärjäävän suhteellisesti paremmin. Tarinat auttavat piirtämään irrallisista elämänpisteistä ymmärrettävemmän kokonaisuuden. Tarve tarinointiin on siis kognitiivinen peruspalikka mielettömän ja tarkoituksettoman tai siltä tuntuvan maailman selventämiseen. Pennebakerin vinkkejä parantavaan kirjoitteluun:

• Varaa aikaa ja paikka, jolloin et tule häirityksi. 
• Kirjoita taukoamatta vähintään 20 minuuttia. 
• Älä huoli oikeinkirjoitus tai kielioppi seikoista. 
• Kirjoita vain itsellesi. 
• Kirjoita jostakin henkilökohtaisesta ja sinulle tärkeästä asiasta. 
• Käsittele vain tapahtumia tai tilanteita, joita koet voivasi tunnustella nyt.

Lopuksi: Mukavaa ja miellyttävää päivänjatkoa!



Bulgarian Peach Tea (OUT NOW on Fresh Poulp Records) by RafaelAragon(rafiralfiro)



Lähteitä:

• Pennebaker, W, James 1990. Opening Up:The Healing Power of Expressing Emotions. New York: Guilford Press.

• Pennebaker, W. James. 2004. Writing to Heal. A Guided Journal for Recovering from Trauma and Emotional Upheaval. New Harbinger.

• http://ezinearticles.com/?Writing-As-Healing---A-Pen-is-Mightier-Than-a-Pill&id=1893760