Ihminen: jalovilli vai homo homini lupus?

Hei.

Onko ihminen, homo sapiens sapiens, pohjimmiltaan toiselle susi vai yhteiskunnan turmelema jalovilli? Kysymyksenasettelu kuvaa kahden valistusajan filosofin peitsen vääntelyä ihmisluonnon perimmäisestä olemuksesta. Olen viimeistelemässä aihetta käsittelevää kirjallisuustutkielmaa, joka pyrkii tarjoamaan yhden selityskimpun siitä miksi ihmeessä auttaisit sukulaisiasi saati tuntematonta ohikulkijaa.

Thomas Hobbesin (1588-1679) mukaan ihminen on perusluonnoltaan pahansuopa ja itsesäilytysvaiston ohjaama. Valtiottomassa luonnontilassa vallitsee bellum omnium contra omnes, eli 'kaikkien sota kaikkia vastaan', koska luonnonoikeuden mukaan kaikki minkä yksilöt arvioivat palvelevan selviytymistään on sallittua. Rauhan tavoittelu olisi optimaalisin ratkaisu ihmisten välille, mutta joukosta löytyy petollisia yksilöitä ja tasapainotila ajautuu kostonkierteeseen. Ulospääsy pelon ja yksinäisyyden sekä lyhyen eliniänodotteen täyttämästä luonnontilasta on vapauden myyminen valistuneelle diktaattorille, joka omaa väkivaltakoneiston (ts. poliisit, armeijan, oikeuslaitoksen ja vankilat). Väkivaltamonopolin avulla vahvistetaan nk. kultaista sääntöä, joka hobbesilaisittain ilmaistuna kuuluu: älä tee toisille niin, kuin et toivoisi heidän itsellesi tekevä. Edellä on muutamia otteita kanditutkielmastani (Prososiaalisen käyttäytymisen evoluutio), voin kysyttäessä lähettää pdf-version siitä kiinnostuneille: 

Prososiaalinen käyttäytyminen

Ihmisen käytökseen liittyy (vaihtelevin määrin) perheenjäsenten, ystävien ja tuntemattomien yksilöiden hyvinvoinnin huomioimista. Tämä ilmenee sosiaalisten normien ja yhteiskunnallisten lakien noudattamisena sekä niistä poikkeavien yksilöiden rankaisemisena. Näitä toimintoja nimitetään yleisellä tasolla prososiaaliseksi käytökseksi, silloin kun ne eivät perustu ammatillisiin velvotteisiin (Vrt. McCullough & Tabak 2010; Bierhoff 2002; Stürmer & Snyder 2009).

Teoksessa Encyclopedia of Social Psychology (2007) Nancy Eisenberg määrittelee prososiaalisen käyttäytymisen vapaaehtoiseksi toiminnaksi, jonka tarkoituksena on tuottaa hyötyä toisille. Se sisältää käyttäytymismuotoja kuten auttaminen, jakaminen ja lohdun tarjoaminen toisille yksilöille (”hikeä, verta ja kyyneliä”). Prososiaalisessa käytöksessä, joka on ilmeistä varhaislapsuudesta lähtien, tapahtuu iänmukaista vaihtelua sen yleisyydessä ja ilmenemistavoissa. Yksilöllinen vaihtelu on seurausta perinnöllisten, sosialisaatioon ja tilanteisiin liittyvien tekijöiden vuorovaikutuksesta. Prososiaalisen käytöksen välittömät syyt voivat vaihdella psykologisesti itsekkäistä eli egoistisista ja manipulatiivisista, moraalisiin ja empaattisiin motivaatiotekijöihin. Käytös määritellään altruismiksi, silloin kun toiminnan motivaatiot ja tavoitteet eivät perustu materiaalisiin palkkioihin tai sosiaaliseen hyväksynnän saavuttamiseen vaan sisäistettyihin moraalisiin arvoihin tai empatian tunteisiin. (mt. 2007, 709-11.)

Ihmisvauvat ovat kykeneväisiä prososiaaliseen käytökseen jo ennen minäkäsityksen muodostumista ja kykyä tunnistaa itsen ja toisen välistä eroa (Workman & Reader 2008, 167; Ks.esim. Tomasello 2009). Psykofysiologisesti väite perustuu esimerkiksi vauvojen stressitasojen kasvuun havainnoidessa kärsiviä kasvonilmeitä, joka laukaisee empaattisen ahdistuksen reaktion (Hoffman 1982). Välittömiä tilannetekijöitä tarkastelevassa tutkimusperinteessä aikuisten prososiaalisen käytöksen motivaatiota selittävät teoriat jakaantuvat egoistisiin (torjuntaärsyke- ja pahasta olosta vapautumisen hypoteesi) ja altruistisiin (empatia-altruismi hypoteesi) malleihin (McCullough & Tabak 2010, 275).

Prososiaalisen käytöksen vastakohdaksi voidaan määritellä antisosiaalinen käytös. Sillä viitataan toisten yksilöiden perusoikeuksien rikkomiseen ja normien vastaiseen käyttäytymiseen, johon voi liittyä ulkoista aggressiivisuutta, empatian puutetta, toisen omaisuuden tuhoamista ja epärehellisyyttä (Kendall & Comer 2010).1



Prososiaalisuus evolutiivisesta näkökulmasta

Evolutiivisesta näkökulmasta tarkastellaan miksi ihmiset toimivat tavalla joka hyödyttää toista lajitoveria ja minkälaisen valikoitumisprosessin seurausta ominaisuus on. Evoluutiososiaalipsykologian viitekehyksestä prososiaalista käytöstä ja altruismia käytetään vaihtovuoroisesti viittaamaan toiselle etuja tuottavasta toiminnasta, jonka motivaatiotekijöitä ja kognitiivisia prosesseja tarkastellaan käytöstä ohjaavina evolutiivisina sopeumina (Vugt & Lange 2006).


Prososiaalisen käyttäytymisen tutkimuksessa on kaksi kilpailevaa näkemystä laajamittaisen yhteistoiminnan ja prososiaalisuuden alkuperän selittämisessä. Adaptationistien mukaan se on sukulaisaltruismin ja vastavuoroisen altruismin sosiaalipsykologisten sopeumien ”virheellisesti toimiva” sivutuote (by-product) (Cosmides & Tooby 1992; Buss 2007; Ridley 1999). Sen sijaan, kulttuuridarwinistien näkökulmasta laajemmalle ulottuva prososiaalisuus on sopeuma, jonka geneettinen ja/tai kulttuurinen ryhmävalinta on mahdollistanut sosiaalisten normien ja oppimismekanismien avulla (Henrich ym. 2010; Richerson & Boyd 2005; Wilson 2002).



Prososiaalisen käyttäytymisen evoluutio

Klassisen evoluutioteorian mukaan luonnonvalinnan kohteena ovat keskenään kilpailevat yksilöt (Buss 2007, 13-4). Tämän oletuksen pohjalta prososiaalisen käytöksen ja altruismin kelpoisuusseuraukset ovat yksilölle tuhoisat. Kuitenkin sosiaalisten hyönteisten, nisäkkäiden ja lintulajien on havaittu harjoittavan uhrautuvaa käytöstä yhdyskuntansa puolesta ja toimivan näennäisen altruistisesti (Workman & Reader 2008, 173-7)2. Näiden eliöiden hyötyjien piiri rajoittuu kuitekin pääasiassa geneettisiin sukulaisiin. Ihmiset avustavat ja asuttavat yhdyskunnissaan perheenjäsenten lisäksi myös ei-sukulaisia ja jopa tuntemattomia yksilöitä. Sopeutumisprosessin malliksi ja selitykseksi ihmisten poikkeukselliselle prososiaalisuudelle on esitetty sukulaisvalinnan, vastavuoroisen altruismin, epäsuoran altruismin, signaaliteorian ja ryhmävalinnan teorioita. Sosiaalipsykologian kannalta nämä avaavat ”teoreettiset ovet” ihmismielen erityisiin funktionaalisiin järjestelmiin, joiden vaikutuskykyä tuottaa tietynkaltaisia prososiaalisia käyttäytymismalleja luonnonvalinta on suosinut. (McGullough & Tabak 2010, 264-5.)

1. Antisosiaalinen käytös lukeutuu kliinisessä psykologiassa yhteen ulkosuuntauneisen ongelmakäyttäytymisen muotoihin ja luokitellaan psykiatrisen tautiluokituksen (DSM-IV) mukaan patologisiin käytöshäiriöihin (Ahonen ym. 2010).

2. Biologinen ”altruismi” (esim. sosiaalisilla hyönteisillä tai loisilla) ei edellytä korkeampia mielenrakenteita (Sober & Wilson, 18).

Abstraktin yhteenvetoa:

Sukulaisvalinta on suosinut empatian motivoivaa avunantoa lähisukulaisille ja pohjustanut vastavuoroisuutta selviytymishaasteisiin liittyvien riskien jakamiseksi. Prososiaalisuutta säätelevät kognitiivis-emotionaaliset ja ryhmätason prosessit edesauttavat prososiaalisten vastavuoroisuuksien jatkuvuutta ja laajenemista sisäryhmän ulkopuolelle evoluution sivutuotteena. Ryhmienvälisten suhteiden evolutiivinen malli, joka selittää ihmisen heimokuntalaisuutta tarjoaa aihepiiriin uusia hypoteesejä. Sen perusteella ulkoryhmään suunnattu prososiaalisuus voi olla ryhmienvälisten suhteiden hoitamiseen perustuva sopeuma.

Lähteet: 

• Ahonen, Timo, Lyytinen, Heikki, Lyytinen, Paula & Nurmi, Jari 2010. Ihmisen psykologinen kehitys 4.uudistettu painos. Helsinki: Wsoy.

• Bierhoff, Hans-Werner 2002. Prosocial Behaviour. East-Sussex: Psychology Press.

• Buss, David 2007. Evolutionary Psychology: The New Science of the Mind 3.uudistettu painos. Boston: Allyn & Bacon.

• Cosmides, Leda & Tooby, John 1992. Cognitive adaptations for social exchange. Teoksessa Barkow, Jerome H., Cosmides, Leda & Tooby, John 1992. The Adapted Mind: Evolutionary Psychology and the Generation of Culture. New York: Oxford University Press.

• Eisenberg, Nancy 2007. Prosocial Behavior. Teoksessa Baumeister, Roy F. & Vohs, Kathleen D. (toim.): Encyclopedia of Social Psychology. Thousand Oaks: Sage Publications, 709-11.

• Henrich, Joseph ym. 2010. Markets, Religion, Community Size, and the Evolution of Fairness and Punishment. Science, 327, 1480-1484.

• Hoffman, Martin 1982. Development of prosocial motivation: Empathy and guilt. Teoksessa Eisenberg-Berg, Nancy (toim.): Development of Prosocial Behavior. New York: Academic Press, 236-274.

• Keltner, Dacher 2009. Born to be good. The science of a meaningful life. New York: Norton & Company.

• Kendall, Philip C. & Comer, Jonathan S. 2010. Childhood Disorders 2. uudistettu painos. East-Sussex: Psychology Press.

• McCullough, Michael E. & Tabak, Benjamin A. 2010. Prosocial Behavior. Teoksessa Baumeister, Roy F. & Finkel, Eli J. (toim.): Advanced Social Psychology: The State Of The Science. New York: Oxford University Press.

• Richerson, Peter & Boyd, Robert 2005. Not by genes alone: How culture transformed human evolution. Chicago: University of Chicago Press.

• Ridley, Matt 1999. Jalouden alkuperä: Epäitsekkyyden ja yhteistyön biologia. Suomentanut Osmo Saarinen. Juva: Art House.

• Sober, Elliot & Wilson, David Sloan 1998. Unto Others: The Evolution and Psychology of Unselfish Behavior. Cambridge: Harvard University Press.

• Stürmer, Stefan & Mark Snyder 2009. The Psychology of Prosocial Behavior: Group Processes, Intergroup Relations, and Helping. West-Sussex: Wiley-Blackwell, 3-12, 33-58.

• Tomasello, Michael 2009. Why we cooperate. Cambridge: The MIT Press.

• Van Vugt, Mark & Van Lange, Paul 2006. The altruism puzzle: Psychological adaptations for prosocial behavior. Teoksessa Schaller, Mark, Kenrick, Douglas & Simpson, Jeffry (Toim.): Evolution and Social Psychology. Psychology Press, 237-261.

• Wilson, David Sloan 2002. Darwin's cathedral: Evolution, Religion, and the Nature of Society. Chicago: The University of Chicago Press.

• Workman, Lance & Reader, Will 2008. Evolutionary Psychology: An Introduction 2. uudistettu painos. New York: Cambridge University Press.

Oletettavasti näkemykseni ihmislajin moraalisuuden suhteen, joka on tavattu operationalisoida esim. juuri prososiaaliseen käyttäytymisen ym. kaltaisiin termeihin, on muuttunut enemmän tai vähemmän tämän kirjoitusprosessin jälkeen ja tuoreemman tutkimuskirjallisuuden myötä.  

Group Selection by Lit Fuse Records

Tämän blogin ja rooliruletin tarkoitus

Hei.

Tervetuloa rooliodotushuoneeseen, erään prosessin ytimeen. Tämä on symbolisen blogiruletin ensimmäisen nopanheiton tulos. Täällä verkkomaailman yhteisöissä ja sosiaalisissa ryhmissä onkin jo valmiiksi tarjottuja asemia erilaisiin rooleihin. Yhteisöjen ja kollektiivien, jotka ilmentävät yksilöiden vuorovaikutuksen verkkoa sen sisältämän toisia huomioivan vastavuoroisuuden tuloksena. Hierarkiatkin ovat odottamassa; rooliodotuksineen, jotka luovat pienen roolipaineen kokeneelle, mutta tässä kontekstissa nuorelle, Roolipuutarhurille. Keskiluokkainen ideaali, kaksi autoa ja asuntolaina kenties odottamassa.. tai jotain aivan muuta (esim. hienosti Hesareilla ja Seiska-lehdillä sisustettu roskakori lähiösi ytimessä).

Tämä viesti ja liitekuva ilmentää "Roolipuutarhurin" sisäistä dialogia, ja reflektointia: subjekti- ja objektiminän välistä vuorovaikutusta. Subjektiminä on se "tietäjä/tekijä", joka toimii ja kokee tilanteet ja objektiminä vuorostaan se "tiedetty/tekemisen kohde", jonka omaksumme yleistetyn toisen ja rooliodotusten kautta. Prosessi, joka muodostaa mielen ja minäkäsityksen.

Liitekuvan välittämämässä hengessä käyn luomaan merkityksellistä minuutta ja identiteettiä Roolipuutarhurille - sen alati muodostuvaan liikkeessä olevaan prosessiin, jossa sitä määritellään uudestaan ja vahvistetaan. Pyrin koordinoimaan ja hienosäätämään merkkivälitteistä sisältöä "toisen roolin omaksumisen" ja "merkityksellisten toisten" lävitse.

Olen hyödäntänyt tässä refleksiivisessä prosessissa (viestissä) teoreettisia kiikareita, joita nimitetään sosiaaliseksi behaviorismiksi tai symboliseksi interaktionismiksi. Klassisia sosiaalipsykologian ja sosiologian teoreettisia viitekehyksiä, joiden mukaan ihmisten itsetietoisuus, minuus ja identiteetti juontuuvat sosiaalisesta vuorovaikutuksesta.

Rooliodotuspöytä; työkaluja ja etnometodologisia jekkuja.

Tilanteen määrittely; eli tämän blogin tarkoitus: Vuorovaikutuksen reflektointi, tulkitseminen ja merkityksellistäminen virtaavasta sosiaalisesta todellisuudesta. Mielen ja minuuden puhaltaminen Roolipuutarhuriin leikin ja pelien avulla, jonka ympäristönä tämä blogi toimii.

Toisinsanoen; tarkoitus on tutustua blogi-kirjoittamisen kokemusmaailmaan. Jakaa omakohtaisia kokemuksia (mystiikkaa) "merkityksellisille toisille" ja kerrata opittua tieteellisten linssien lävitse; harjoittaa kirjoittamista; tiivistämistä, monimutkaisen yksinkertaistamista (niin, että teidän rakkaat isoäiditkin ymmärtävät - itseänikään unohtamatta) ja narsismia. Ennen kaikkea jakaa ja oppia. Tarkoitus luonnollisesti muokkaantuu Roolipuutarhurin saadessa uusia päähänpistoja.

Tukena käytettyjä lähteitä:

• Burr, Vivien 2004. Sosiaalipsykologisia ihmiskäsityksiä. Vastapaino: Jyväskylä.

• Stryker, Sheldon & Vryan, Kevin D. 2003. The Symbolic Interactionist Frame. Teoksessa Delamater, John (toim.) 2003. Handbook of Social Psychology. Springer: New York.